Seuraavassa pieni reportaasi matkalta kuvilla höystettynä:
--
Marina Green ja Marina Beach ovat suosittuja ulkoilu- ja lenkkeilyalueita. Nimeämisessä ei suuremmin ole mielikuvitusta käytetty: Marina Green on suuri nurmikenttä ja Marina Beach on suurimmaksi osaksi hiekkarantaa. Nurmikentällä ihmiset grillailevat, lennättävät leijaa, ovat piknikillä, juoksuttavat koiraa ja vaan hengailevat.
Malliksi muutama palkattu lenkkeilijä ja tietokoneella kuvaan lisätty leija.Marinan laitamilla sijaitsee Palace of Fine Arts, toinen San Franciscon PR-osaston pirullinen juoni. Tällä kertaa tilaisuus oli vuoden 1915 Panama-Pacific Exposition. Bernard Maybeckin suunnittelema, Rooman ja Kreikan arkkitehtuuria vapaasti lainaileva kokonaisuus käsittää myös puistoalueita, lampia ja muita mukavia maisemaelementtejä. Autenttista antiikkia? Ei varmasti, mutta meille korkeakultuurikammoisille mainio Best Of -imitaatio muinaisten aikojen nerokkaista rakennuksista. Good stuff.
Tämä rakennus on siis se varsinainen Palace of Fine Arts, vaikkakin koko aluetta kutsutaan samalla nimellä.--
Seuraava kokonaisuus matkalla on Presidion valtava puisto, jota halkovat useat pienet tiet. Presidion keskellä on entinen sotilastukikohta, joka ulkonäöstä päätellen on rakennettu silloin kauan sitten kun ei vielä tiedetty miten tehdään homeongelmaisia parakkeja. Varsinaiset maisemahelmet löytyvät kuitenkin reitin metsäisemmältä osuudelta, josta avautuu hienoja näkymiä sekä pohjoiseen Golden Gate sillalle että lounaaseen Seacliffin kaupunginosaan. Merinäkymä ei enää ole lahteen päin vaan avaralle Tyynelle Valtamerelle ja sen huomaa. Aallot ovat isoja ja maata ei näy missään. Alla malliksi muutama kuva.
Golden Gate Presidion puistosta kuvattuna.
Ranta alkaa hiljalleen pilkottaa puiden välistä ...
Katsetta hieman oikealle ja kyllä, se on Tyyni Valtameri! Kumpikaan meistä ei ollut koskaan nähnyt sitä ennen ...
... ja siellä on kiviä. Tätä kuvaa ei voi selittää millään mutta näkymä on hieno.--
Presidion jälkeen etelään ajettaessa vastaan tulee Ocean Beach, muutaman kilometrin mittainen hiekkaranta joka ainakin aurinkoisena ja sopivan tuulisena päivänä näytti surffaajan paratiisilta. Pysähdyimme ainoastaan ottamaan muutaman kuvan mutta vannoimme palaavamme ottamaan aurinkoa kunhan kesä ehtii hieman pidemmälle.
Rantapummi!
Ocean Beach pohjoisestä käsin. Hiekkaa riittää.
--
Ocean Beachin jälkeen kierretään pari "järveä" Lake Mercedin alueella ja suunnataan Sunsetin läpi takaisin pohjoiseen kohti Golden Gate puistoa. Jollain tavalla Töölönlahtea muistuttavasta puistosta meillä on valitettavasti vain yksi kuva, mutta se onkin helmi.
"Seitti"--
Golden Gate puiston jälkeen reitti tekee lyhyen mutkan kaupunkialueella ennen kiipeämistä Twin Peaksin huipulle. Näetkö reitillä kahdeksikon? Hyvä, se on Twin Peaks. Vaikka toisin luulisi, huiput ovat aika korkeita (n. 300 metriä) ja sijainti keskellä kaupunkia saa ne vaikuttamaan vielä korkeammilta. Asutus koettaa koko ajan kurottaa korkeammalle ja korkeammalle kohti lakipistettä, mutta ylempänä rinteet ovat niin jyrkkiä että rakentaminen on käytännössä mahdotonta.
San Franciscon keskusta (erityisesti Financial District ja pyramidin muotoinen Transamerica Building) Twin Peaksin jommankumman huipun päältä kuvattuna.--
Twin Peaksilta reittiä vielä Bay Bridgen luo. Erityisesti pätkä jossa ajetaan Dolores-katua etelään pitkä pätkä jäi mieleen, mutta kun olimme liikkeessä niin valokuvaaminen ei oikein onnistunut. Kun saavuimme Embarcaderolle, nälkä vei mennessään ja lähdimme etsimään ruokaa.
Koska emme ajaneet koko reittiä, meillekin on vielä matkan varrella useita yllätyksiä. Koska emme kuvanneet reittiä täysin kattavasti, teille riittää uutta nähtävää sitäkin enemmän.
Tässä vielä terveiset paikallisesta japanilaistyyppisestä puistosta:
Mikiko-san ja Hanna-san
Zen-hetki--
Loppuun vielä kuva uskollisesta kiesistämme jonka värin (Black Cherry) vuoksi olemme ristineet Kirsikaksi.
Kirsikka uinumassa kotitallissaan.
No comments:
Post a Comment