Meillä on siis vieraita Suomesta (ensimmäiset!) ja olemme kierrelleet katselemassa niitä paikkoja ja asioita joita itse ihastelimme tänne muutettuamme. 49 mile scenic drive meni tällä kertaa kokonaan, tosin kahteen osaan pätkittynä. Reitti on kyllä niin hieno että sitä voisi ajaa vaikka joka viikonloppu. Autossa on viiden tonnin määräaikaishuolto jo parisataa mailia myöhässä mutta renkaat ova edelleen autossa kiinni ja katto pitää vettä. Huolloista puheenollen: hammaslääkärissäkin pitäisi käydä. Kävin hiljan tarkastuksessa ja havaitsin että monilta osin kehitysmaan tasolla oleva Amerikka on kyllä hammaslääkäreillä mitattuna maailman kehittynein maa. Kaikki toiminnot oli toteutettu viimeisiläl huipputeknisillä vimpaimilla ja jopa asiakkaan mukavuuteen oli satsattu! Sain valita laajasta levyvalikoimasta musiikkia toimenpiteiden ajaksi. Mahtavaa. Tästä vaikuttuneena aloin jälleen käyttää hammaslankaa.
Ja sitten takaisin asiaan. Yksi keskeinen tutustumiskohde matkoilla on tietenkin ruoka jo senkin takia että aina on pakko syödä - ainakin välillä. Pakotimme Eevan ja Harrin (kyllä, ne ensimmäiset vieraamme Suomesta) syömään sushia vain minuutteja sen jälkeen kun lentokone oli laskeutunut, ja eilen saimme nauttia heidän valmistamasta illallisesta. Se oli oikea lihaa-ja-perunoita -miehen unelmakattaus: lihaa ja perunoita! (Ja kasviksia.) Erinomaista naudan filettä ryyditti huolella tehty punaviini kastike ja taidolla maustetut veneperunat. Kasviksetkin olivat hyviä - muistaakseni. Keskityin lihaan. Jälkiruoaksi tytöt tekivät ajankohtaisesti laskiaispullia joissa oli tuoreita mansikoita. Järjetön idea joka kuitenkin toimi loistavasti. Costcosta (paikallinen tukkukauppa jossa saa asioida myös yksityishenkilöt) raahasimme ruokajuomiksi kuohu- ja punaviiniä sekä laatikollisen meksikolaista kokista joka oli enemmänkin aamua varten. Ja miksikä meksikolaista kokista? Sen lisäksi että tuollainen yksityiskohta saa meidät huokumaan globaalia kokakola-asiantuntemusta syy on siinä että meksikolaiset tekevät kokiksensa vielä oikealla sokerilla. Amerikkalainen kokis on yllättävää kyllä maailman pahinta koska siinä käytetään high fructose corn syrupia makeutusaineena. HFCS on paholaisen makeutusaine joka on addiktiivista ja joka on osasyy siihen miksi tämä maa niin lihava. (Tsekkaa jos et usko: Wikipedia).
Seuraavaksi on edessä keikka punaviinin lähteille Sonomaan. Huomenna. Sitä ennen katsotaan kertauksen vuoksi loistava Sideways että saadaan oikea fiilis matkalle. E&H menee yöksi samaiseen Sonoma Inniin jossa mekin Hannan kanssa olimme, me mennään vaan käymään ja tullaan yöksi kotiin. Ensi viikonloppuna ajateltiin ajella 1-tietä etelään, siellä on kuulemma hienot maisemat ja muutenkin on mukava päästätellä rantaa pitkin kiemurtelevaa tietä kohti Los Angelesia kun kerran Kaliforniassa ollaan. Losiin saakka ei ehditä mutta ajellaan vähän sinne päin. Kuin sattuman kaupalta vieraiden Suomesta tuomassa Tuulilasissa oli samaiselta tieltä tehty Mustang-koeajo.
Tähän loppuun vielä muutama kuva viimejoilta:
Hanna ja Maikki taiteilevat Presidio-puistossa.
Maikki kirmailemassa Baker Beachilla.
Vieraiden kanssa rannalla
Juhlakattaus eilen illalla.
Laskiaispulla vai mansikkahampurilainen?
Hyvänyönsuukko
Päätän raporttini tähän.
1 comment:
Kivoja kuvia, odotamme lisää juttuja blogiinne... t. Ulla
Post a Comment