Heti kärkeen patrioottinen amerikka, amerikka -potretti:
Itsenäisyyspäivää on täällä tapana juhlia grillailemalla hampurilaisia. Kohdepuistomme grillauspaikat olivat kuitenkin natiivien kansoittamia jo aamusta lähtien eikä meillä (vielä) ole liikuteltavaa grillia joten vaihdoimme b-taktiikkaan. Keskiviikkoaamuna heräsimme leipomaan piirakoita ja tekemään salaattia puistokeikkaamme varten. Pekoni-sipuli-juustotäyte (nam!) ja pinaatti-fetateyte (hmmmm...) liimattiin taikinapohjaan kaasu-uunin liekillä ja laukkuun pakattiin vielä kuplavettä, lemonadea, valkoviiniä ja vihreää teetä.
Kun saavuimme vakiopuistoomme Fort Masoniin (tsekkaa satelliittikuva) huomasimme että paikalle oli reippaasti tavallista enemmän väkeä. Suurin osa oli varustautunut päivään ammattimaisesti grilleillä, retkituolilla, varjoilla ja massiivisilla kylmälaukuilla.
Paikan päällä tapasimme Karitan (eräs täällä niinikään majaileva suomalainen) ja Weeti-koiran. Weeti on parivuotias länsiylämaanterrieri johon Maikki on tutustunut jo aiemmin. Päätön kirmailu alkoi välittömästi.
Hetken kuluttua Weeti joutui lähtemään kotia kohti, ja Maikki jäi ainoaksi koiraksi iloiseen piknik joukkoomme johon myöhemmin liittyivät myös Miikka ja Jessie ja Suomeen ilmeisesti (?) nyt jo palannut Markus. Lajitoverin häipyminen sai Maikin mietteliääksi.
Olimme puistossa melko pitkän aikaa. Tulimme yhden aikaan ja suuntasimme takaisin kotia kohti siinä kahdeksan pintaan. Seitsemän tuntia puistossa ja periaatepäätös olla käyttamättä aurinkovoidetta riittivät polttamaan jalkani karrelle ja käsivarteni melko pahasti. Olen ottanut opikseni ja pidän tästä lähtien ainostaan pitkähihaisia vaatekappaleita. Emme tehneet mitään ihmeempää, seurailimme paikallisten juhlapuhia ja juttelimme niitä näitä.
Kun ilta alkoi hämärtyä, hiippailimme takaisin kotiin. Pirullinen juonemme oli mennä talomme katolle illaksi seuraamaan Alcatrazin suunnasta tulevaa ilotulitusta. Talomme katolle johtava ovi oli ilkeämielisesti lukittu joten varavaihtoehtona nautimme maisemista kuudennen kerroksen paloportailta.
Ylhäälta oli mukava katsella ilta-auringossa kylpeviä naapuritaloja ja vakoilla autotalliin saapuvaa naapuria.
Lopulta aurinko painui Golden Gaten taakse ja ilta alkoi hämärtyä.
Näkymät paloportailta lahdelle päin olivat hienot, mutta kärsivällisyys alkoi loppua. Nyt valot pois ja Jokamiesrakettia ilmaan!
Lopulta se alkoi! Alla kokoelma kuvia summittaisesti ryhmiteltynä.
Sinisiä ja psykedeelisiä:
Punaisia:
Vaaleita ja värikkäitä:
Ja lopussa, mahtipontisia:
Oli mukava kokea taas jotain uutta ja ah, niin amerikkalaista. Lisää puuhaa on tiedossa tänä iltana kun nautimme Jessien (Singaporesta) valmistamaa intialaista ruokaa täällä meillä ja etenkin huomenna, kun lähdemme Maikin kanssa koirakouluun.
No comments:
Post a Comment