Täällä oltu niin kauan hiljaa että kaikki te 3 lukijaa varmaan luulette meidän hävinneen kuun pimeälle puolelle tai ehkäpä Guantanamoon. Ei tässä mihinkään olla hävitty, mutta erinäisistä syistä ei ole tullut oikein kirjoiteltua blogiin. nyt on aika katkaista loputon hiljaisuus.
Heinäkuu on vilahtanut aika lailla huomaamatta ohitse. Minä (Mikko) olen olosuhteiden pakottamana ollut aika paljon töissä, ja viikonloput on sitten nukuttu. Hanna on hoitanut kodin täysin omapäisesti joten sen lisäksi että blogin kirjoittelu on jäänyt väliin, olemme tahtomattamme takautuneet 50-luvun perhemalliin. Hanna on venynyt ihailtavasti.
Töitä on mukava paiskia kun on loma tulossa. Meidän loma alkaa elokuun loppupuolella ja kestää reilut pari viikkoa. Meille on tulossa taas vieraita Suomesta, sen lisäksi oli tarkoitus lähteä pyörähtämään jossain päin autolla. Tienvarsimotelleja, dinereita, bensa-asemia joissa ei tarvitse turvautua itsepalveluun jne. Suunnitelmaa ei vielä ole, katsotaan sitten lähempänä minne mennään.
Heinäkuussa on ilmeisesti ollut lomakausi koska postikortteja on tullut paljon. Sähköpostiin on myös tullut kuvitettuja kertomuksia kesäloman vietosta eri puolilla Suomea. Sen lisäksi saimme postissa paketin jonka sisältä löytyi suomalaisen elokuvan (ja kaunokirjallisuuden) ehdoton helmi, Jänikesn Vuosi. Ei sitä voi tässä edes tarpeeksi hehkuttaa. Siinä on niin positiivinen ja luonnonläheinen perusvire ja upeita kuvia 70-luvun Suomesta että koti-ikävä paheni heti huomattavasti. Kiitos lähettäjälle!
Ns. kesä on täällä mennyt toistaiseksi vielä aika lailla ohi, eli surffailun jälkeen ei ole ollut mitään sen kummempaa kesäaktiviteettia. Puistossa ollaan toki lojuttu Maikin kanssa niin kuin aina ennekin. Jotain ollaan toki ehditty tekemään, eli käymään elokuvissa. Pari viikkoa sitten käytiin suomalais-singaporelaisen ystäväpariskuntamme kanssa paikallisessa vaihtoehtoteatterissa katsastamassa Grindhouse siinä alkuperäisessä, kahden elokuvan esitysmuodossaan. Sen jälkeen piipahdettiin Royal Oakiin muutamalle drinksulle. Ajoissa kotiin nukkumaan että päästiin sunnuntai-aamuna koirakouluun. Toissapäivänä käytiin taas leffassa, tällä kertaa pienessä Presidio-teatterissa katsomassa Bourne Ultimatum. Presidio on jollain tavalla kotoisa samalla tapaa kuin Sodankylän kulttuurikehto Lapinsuu.
Että sellaista. Toivottavasti lomalta irtoaa jotain mielenkiintoisempaa kerrottavaa, heinäkuu on ollut kaikin puolin kuivaa aikaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Oliko se paluu vai vain pikavisiitti ja sitten takaisin! =0)
Post a Comment