Eläinhavaintoja (ilman kuvia)

Viime aikoina on tehty muutama sellainen eläinhavainto jota on pakko kommentoida. Kuvia ei ole mistään mutta tämä pitää vaan uskoa.

Käärme: kun olimme punapuumetsässä samoilemassa Janin ja Katrin kanssa, näimme kärmeksen jota Jani epäili sukkanauhakäärmeeksi (garter snake). Se luikerteli yli polun jota pitkin olimme etenemässä suurin piirtein etelää kohti auton luo. Jani ja Katri hätääntyivät mutta minä pysyin viileänä, säikytin elukan metsään ja rauhoittelin Suomen vieraat.

Kuvassa vieraamme edelleen silminnähden järkyttyneinä matelijahavainnosta.




Hylje: vietimme rantapäivää Crissy Fieldissä. Me pojat (Mikko ja Jani) heittelivät amerikkalaista jalkapalloa Maikin kanssa rannalla, tytöt puivat asioita kauempana vedestä. Yht'äkkiä hylje näytti päätään noin 15 metrin päässä rannasta. Ensin se kurkisteli varovaisesti, sitten se paistatteli päivää auringossa pidempiä aikoja kerrallaan. Ohimenevä soutuvene sai palleron hetkeksi piiloon mutta pian se alkoi taas huvittaa meitä läsnäolollaan. Maikilta meni tietenkin kaikki täysin ohitse. Eipä sattunut kamera sopivasti käsille.

Skunkki: tästä on jo hieman aikaa. Olimme tulossa Hannan kanssa sushilta Sakana Bunesta (sijaitsee kaupungin länsiosassa) ja ajelimme pimeässä valtavan Presidio puiston läpi. Käännyimme hieman harhaan päävartion liepeillä kun huomasimme mustavalkoisen, sähisevän otuksen auton ajovaloissa. Katselimme sitä hetken, muttemme nousseet autosta tai yrittäneet muutenkaan kommunikoida sen kanssa. Hetken päästä se mönki takaisin pitkään ruohikkoon ja hävisi pimeään. Me nostimme kytkintä, palasimme harharisteykseen ja ajoimme kotiin vatsat täynnä raakaa kalaa.

Peura: bongattu samaisella punapuureissulla kuin käärmekin. Kävelimme metsässä ja jossain lähistöllä kuului isomman eläimen rapistelua puiden keskellä. Epäilin itse ensin puumaa ja otin jo painiasennonkin valmiiksi, mutta kun pääsimme lähemmäs niin peura se vaan oli ja söi ruohoa. Melkein harmittaa ettei päässyt mittelemään huomattavia voimiani kissaeläimen kanssa.

Merileijona: toisella vakiorannallamme Baker Beachissa, taas Maikin kanssa ulkoillessa. Hyljehavaintoon verrattuna otus oli isompi ja sen mulahtelut näyttivät enemmänkin ruoanhaulta kuin leikkisältä auringonotolta. Se ei pysynyt paikallaan vaan pulahti muutaman kerran pinnassa paikallisten kalamiesten siimojen läheisyydessä.

Seuraavaksi tavoitteena on nähdä kojootti. Muutama päivä surffireissumme jälkeen joku oli nähnyt valkohain todella läheltä muutamankymmenen mailin päässä Montereyssa (tsekkaa jos et usko). Tätä on tarkoitus välttää.