Länsirintamalta jotain uutta

Heti alkuun pakko mainostaa loistavaa lenkkeilijän tai kävelijän apuvälinettä: www.gmap-pedometer.com kertoo metrin tarkkuudella reitin pituuden jonka voi napsutella Google Mapsin tarjoamaan karttapohjaan. Sain selville että vakiolenkkireittini on 9,8971 kilometriä (isän GPS-mittari kylläkin sai saman lukeman jo aiemmin) ja että kävelymatka kotoa yläasteelle/lukioon oli aikanaan 0.8396 kilometriä.

Kevään tullen liikuntaintoisuus on taas hieman kasvanut. Lenkkeily on mukavaa mutta toisaalta tylsää kun Hanna ei ole siitä oikein innostunut. Jotta voisimme kohottaa kuntoamme yhdessä , päätimme aloittaa kansainvälisen jetset-harrastuksen eli tenniksen peluun. Eilen käytiin hakemassa Sports Authoritysta mailat (erimerkkiset tietty että voidaan kiistellä sitä kumman merkki on parempi) ja tänään oltiin ensimmäistä kertaa pelaamassa. Säännöistä ei pidetty ihan hirveän tarkkaan kiinni vaan tavoitteenna oli palauttaa tuntuma pelaamiseen ja saada pitkillä palloilla hikeä pintaan. Suunnitelma toimi. Naapurikenttien aktiiviharrastajien kauhistuneiden katseiden alla kirmailimme pallon perässä milloin kenenkin kentällä ja hauskaa oli. Tiistaina uudelleen.

San Franciscon kaupunki ylläpitää kohtalaisen suurta määrää tenniskenttiä jonne kuka tahansa saa mennä ilmaiseksi pelaamaan. Kävimme tänään kentällä joka on kotinyppylämme Russian Hillin päällä. Maisemat lahdelle ovat upeat ja auringonpaisteessa oli tosi lämmintä.

Pelaamisen päälle lähdimme vielä Fort Funstonin rannalle ulkoiluttamaan maikkia. Kävely rantaa pitkin etelään ja paluumatka rantaa rajaavien kukkuloiden päällä oli pituudeltaan 3.754 kilometriä ja tuntui ajoittain jyrkkien nousujen ansiosta jaloissa. Seikkaa todistaa juuri nyt lattialla syvässä tiedottomuuden tilassa makaava nelijalkainen.

Ai niin, tämä päivä oli ehdottomasti urheilun juhlaa mutta eilen seikkailimme kulttuurin merkeissä. Kävimme ystäviemme Miikan ja Jessien kanssa San Francisco Asian American Film Festivalin näytöksessä katsomassa Wayne Wangin (The Joy Luck Club, Smoke, Blue In The Face, Maid In Manhattan) tuoreen elokuvan The Princess Of Nebraska. Elokuva kertoi raskaana olevan teinitytön etsikkoajasta ja päätöksestä abortin ja äitiyden välillä. Kuulostaa lällyltä mutta eloluva oli hyvä. Mikä parasta, Jessiellä oli elokuvassa sivuosarooli! Elokuvan jälkeen tekijät aitoon festivaalityyliin vastailivat yleisön kysymyksiin ja kertoivat tunnelmia elokuvan tekemisen ajalta. Leffan jälkeen käytiin syömässä kreikkalaista ruokaa Myconos-ravintolassa. Ilta sinetöitiin Royal Oakissa muutamalla drinkillä.

Viikonlopu oli siis varsin tapahtumarikas vaikka viikolla en muuta ehtinyt tehdäkään kuin töitä. Ehkäpä kevään ja kesän myötä blogiinkin on hieman enemmän kerrottavaa.