Sitten asiaan. Herätessään Luksu oli hyväntuulinen kuten aina ja hymyili uudelle päivälle:
Näky Luksusta valkeassa puvussaan köllimässä mustalla lakanalla toi mieleen avaruudessa leijailevan jättivauvan ...
... kunnes Maikki tuli ja palautti meidät kaikki maan pinnalle (Also sprach Zarathustra lakkaa soimasta nyt) tarkistaessaan pikaisesti Luksun nenällään.
Tasapainoksi muutama sekalainen otos kamerapuhelimesta. Yksi ilta isovanhempien vahtiessa Luksua isä ja äiti lähtivät rilluttelemaan. Tässä Hanna vaihtaa juhlakenkiä jalkaan pääkallopaikan vierellä sijaitsevan pesulan edessä:

Minä puolestani vein Maikin myöhemmin ulos. Etenimme yössä kuin varjot:

Yöllä puut näyttävät pelottavilta:

Toisaalta kaupunkinäkymiä katsellessa olo on kuin muurahaisella pesän sisällä - lämmin ja turvallinen:

2 comments:
Tuo ensimmainen kuvahan on aivan mainio.
Kyllä se painottomuuden tunnelma pysyi toisessakin otoksessa, jossa avaruuskoira Maikki kurkotteli kohti painottomana leijailevaa jättiläisvauvaa.
Post a Comment