Tana lauantaina teimme retken San Franciscon elaintarhaan. Mikko tutustui paikkaan ensimmaista kertaa, mina ja Luukas olemme vierailleet siella jo anopin/isoaidin kanssa seka aitipiirin kera. Vaikka edelliskerroillakin Luukas viihtyi paikassa mainiosti, oli han talla kertaa erityisen innoissaan itse elaimista. En henkilokohtaisesti ole elaintarhojen puolestapuhuja, mutta san franciscolainen tarha on kaikessa vihreydessaan viihtyisa paikka ja esimerkiksi Afrikan elaimilla on suuret oleskelutilat. Mutta miksi ihmeessa jaakarhu raahataan jokaiseen elaintarhaan, vaikka aurinko kuumottaa tuota jaatikon kaunotarta?
Suurin jannityksen hetki koettiin, kun oli aika astua junan (Luukaksen 'tete') kyytiin. Jo isoaidin kanssa Luukas ihasteli tuota ohikiitavaa, savua tupruttavaa viheltajaa silmat suurina. Talla kertaa pikkupoika paasi isansa kanssa ajelulle. Hieman totisena poika tuli pois junan kyydista, sormi oli kuulemma mennyt suuhun ensimmaista kertaa ultrakuvan jalkeen :) Onneksi sentaan sai istua isan turvallisessa sylissa.
Illalla veimme viela oman raidallisen kotielaimemme pitkalle lenkille. Sunnuntaina ulkoiluviikonloppu jatkoi, kun lahdimme sulattelemaan aamun mansikkakakkua (Kiitos tuosta herkullisesta yllatyksesta!) Presidion puiston merenrantareitille. Mikko sai kuntoilua kerrakseen, kun kavelyreitillamme oli paljon portaita ja hanen vastuullaan taapero, joka istui rattaissaan. Mina sain taluttaa Maikkilaista, joka nautti kavelyntayteisesta viikonlopusta. Vasynyt koira on onnellinen koira. Eika tuo ulkoilu muillekaan tehnyt pahaa. Maisemat olivat Presidion rannassa sita luokkaa, etta tulevaisuuden toiveissa olisi auringonlaskun seuraaminen tuolla rannalla, ehka ilman taaperoa ja raitaelainta.
Hyvaa Aitienpaivaa!
No comments:
Post a Comment