Maikki

Hetki jota me olemme pitkään odottaneet (ja jotkut ovat peläneet) on vihdoin koittanut. Eilisiltana uuteen kotiinsa saapui Maikki, kuusiviikkoinen amerikanbulldogginarttu. Kuvassa Maikki lepäilee uudella sängyllään hyvän ystävänsä Rosvon kanssa. Maikki syntyi pääsiäisenä San Leandrossa, lahden itärannalla noin 15 mailia San Franciscosta. Maikin synnyinkodista ja vanhemmista voi lukea enemmän täältä: Rodzilla's American Bulldogs.

Mutta mennäänpä ajassa hieman taaksepäin. Koiranhankinta on ollut mielessämme jo pitkään, mutta Helsingissä asuessamme tiellä olivat ensin opiskelu- ja sittemmin työvelvoitteet. Myöskään toivomaamme rotua (eli amerikanbulldoggia) ei Suomesta helpolla löydy. Nimikin meillä on ollut jo yli vuoden. Kun tiesimme muuttavamme tänne olimme varmoja että tilanne helpottuisi. Amerikanbulldoggeja on täällä paljon (DUH!) ja kun Hannalla ei ole samanlaista työtaakkaa kuin Helsingissä, on pennun tarvitsema hoitovapaakin helppo järjestää. Aloitimme etsinnät.

Kuten nokkelimmat lukijat ovat jo keksineet, laji on alunperinkin uudelta mantereelta peräisin. Amerikanbulldogit jalostettiin eurooppalaisia serkkujaan isommiksi ja atleettisemmiksi. Niitä käytettiin erityisesti maatiloilla suojaamassa karjaa villipedoilta sekä työjuhtina. Rotua ei ole jalostettu ulkonäön vuoksi vaan koirissa kiinnitetään erityisesti huomiota hyvään yleiskuntoon niin fyysisesti kuin henkisestikin. Amerikanbulldogit ovat laupeita koiria jotka kuitenkin pitävät huolen siitä että omaa laumaa ei liiemmin uhkailla.

Kun kotiläksyt rodun historiasta oli tehty, aloimme selvittää millaisia kenneleitä lähialueilta löytyy. Päädyimme Rodzillaan koska heidän koiransa ovat todella vaikuttavia ja kenneliä pitävät Bruce ja Noel ovat erittäin mukavia henkilöiltä. Heillä oli myös pentue tulossa meidän kannaltamme melko soveliaseen aikaan. Kävimme katsomassa pentuja muutamaan otteeseen pääsiäisen jälkeen ja joukossa oli yksi joka selvästi halusi ottaa meihin kontaktia. Niinpä valinta oli helppo koska me emme valinneet koiraa vaan Maikki yksinkertaisesti esitteli itsensä meille.

Päätös oli helppo ja sen tekemiseen meni noin kuusi sekuntia.

Sitten aloitimme valmistelut. Ensin piti koettaa nopeuttaa kalusteiden hankintaa että saisimme lattian puhtaaksi sekalaisesta rojusta ja vaatteista. Sitten piti selvittää mitä kaikkea meillä pitää pentua varten olla, ja myös sopia pelisäännöistä joita Maikin kanssa noudatetaan. Koko ajan meitä jännitti enemmän ja enemmän mutta hyvällä tavalla.

Lopulta tuli aika hakea Maikki kotiin. Laitoimme kaiken valmiiksi kotona: Maikin sängyn oman sänkymme päätyyn, huovan, amerikkalaisen jalkapallon ja pentuaikaa varten rakennetun pesäkolon sekä tietysti Leppispukin odottamaan kotipesään odottamaan.



Kotonaan Maikki sai vielä viimeisen kylvyn ja muutaman rokotteen.



Kun paperit ja muut olivat kunnossa, Maikki lähti sylissämme (tai siis Hannan sylissä koska minun piti ottaa valokuva) kohti uutta kotiaan keskellä kaupunkia.


Ja niinpä meitä on nyt kolme. San Francisco valittiin hiljan Yhdysvaltojen koiraystävällisimmäksi ja meillä on tavoite olla kaupungin koiraystävällisin koti, joten Maikki voi toivottavasti pitää itseään onnekkaana. Me ainakin voimme.

ps. Maikki toivottaa kaikki vieraat sydämellisesti tervetulleeksi. Olemme ottaneet Maikin huomioon kaikissa suunnitelmissamme loppuvuodelle. Ymmärrämme etteivät kaikki voi nukkua koiratalossa lattialla olevalla vieraspatjalla, mutta me voimme eli makuuhuone on tarvittaessa vieraiden käytössä.