Kaikkihan tietävät että tulimme tänne suurin odotuksin musiikkielämysten suhteen. Viime syksy New Yorkissa tarjosi mahtavia tilaisuuksia nähdä huippuartisteja lavalla, joten miksipä ei San Francisco? Lyhyen (8 kk) alkukankeuden jälkeen tilanne alkaa näyttää paljon paremmalta.
Muistan sen kuin eilisen päivän: olimme kotona iltaa viettämässä kun huomasimme Cinematic Orchestran olevan naapuriklubilla seuraavana päivänä. Liput netistä ja levottomana sänkyyn kierimään aamua odottaen. Seuraava ilta ei pettänyt odotuksia. Downtempoa ja jazzia levyillään sekoitteleva pumppu koostuu joukosta huippulahjakkuuksia jotka päästivät lavalla mopon irti. Tilaisuuden kruunasi esiintymistila, pieni punaisella sametilla ja kahden hengen pöydillä sisustettu jazz-luola joka olisi voinut olla mistä tahansa film noir -elokuvasta. Viisi tähteä.
Innostuimme ja aloimme etsiä lisää musiikkielämyksiä. Muutama viikko aiemmin Suomesta oli vinkattu että Nightwish uudella solistillaan olisi kaupungissa marraskuun alussa. Ah sitä pettymysten pettymysta kun kävi ilmi että liput olivat jo menneet. Toisaalta saimme puolivahingossa ilmaisliput ulkoilmakonserttiin jossa meitä viihdytti soul-ihmelapsi Joss Stone. Tilanne hyvän ja pahan karman välillä oli 1-1.
Kun kuulimme toisen suomalaislupauksen, HIM:n kiertävän tätä kautta emme jahkailleet vaan varasimme paikkamme heti. Sen lisäksi taskussa polttelee kaksi lippua Tori Amoksen konserttiin Oaklandiiin.
Satunnainen kohtaaminen Cinematic Orchestran kanssa opetti että pienemmiltäkin klubeilta löytyy helmiä kun jaksaa seurata tilannetta. Olemme oppineet läksymme ja seuraamme skeneä herkeämättä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Kaihoisasti ajattelen teidän lapsettomien mahdollisuutta kuunnella musiikkia film noir -henkisillä klubeilla tai päästä kuulemaan Tori Amosia. Ainoat meillä viime aikoina kuullut konsertit ovat olleet yksivuotiaan kiljunaa, yksivuotiaan atonaalista djembeilyä tai (onneksi harvoin) äidin kiljunaa. Onneksi pääsemme tunnelmaan blogin kautta!
Post a Comment