Mendocinon pieni rantakyla tuli tutuksi jo vuonna 2008 kesalla, kun olimme Kaisun ja Akin kanssa mokilla laheisella paikkakunnalla. Mikon saatua pari vapaapaivaa paatimme lahtea yhden yon retkelle koko lauman voimin. Tyynenmeren rannan mutkitteleva tie, ajo punapuumetsan halki ja tien vierella hengailevat lehmalaumat veivat ajatukset kauas pois kaupungin kiireista. Hotelliksi valitsimme idyllisen Stanford Innin, jonka sisustus ja ymparisto toivat vahvasti mieleen yhden lempitv-sarjamme, Twin Peaksin. Illalla auringon laskiessa taas koimme vahvoja Lappi-hetkia parvekkeella, kun pienet verenimijat ilmestyivat kuin tyhjasta. San Franciscon hyviin puoliin kuuluu se, etta saaskia ja kaikenlaisia otokoita on todella vahan. Onneksi Maikki ymmarsi vahtikoiran yhdeksi tarkeaksi tehtavaksi isannan ja emannan suojaamisen noilta siivekkailta vihollisilta.Hotellin vegaaniravintola-aamiaisen jalkeen katsastimme pihan hevoset ja laaman seka kauniin puutarhan, jossa oli kolibreja. Matkalla kotiin kavimme viela kavelylla meren rannalla sijaitsevassa luonnonpuistossa. Puumavaroituksista huolimatta emme kissaelaimiin onneksi tormanneet.
Pohjois-Kalifornian ranta on upea kokemus kerta toisensa jalkeen. Twin Peaks-hotelliin lahdemme toivottavasti toistekin. Ensi kerralla taytyy tutustua myos paikan uima-altaaseen ja saunaan. Mukaan on pakattava sarjan musiikkia.
No comments:
Post a Comment