Liikkeelle lähdettiin San Franciscosta aamutuimaan että ehtisimme helteen alta pois maalipaikan lihapadoille. Puoli kuuden aikaan aamulla ajelimme jo tyhjän kaupungin läpi kohti Bay Bridgeä. Matkalla piti hieman poukoilla kun Richmondissa tajusimme että rahaa ei ole ja siltatulli pitäisi maksaa muutaman mailin päästä. Raha-automaatin etsiminen öisessä Richmondissa on seikkailu jota matkailuoppaat suosittelevat ainoastaan kokeneille matkailijoille. No, se löytyi lopulta ensimmäisen liittymän vierestä joten todellisuudessa jännitysmomentti oli vaatimaton.
Lähtöpaikka oli sijoitettu Yountvillen veteraanikodin pihamaastoon. Veteraaneja ei aamu-utuisessa Yountvillessä näkynyt, mutta tiukkoihin shortseihin pukeutuneita pyöräilyintoilijoita sitäkin enemmän. Vaikka pyöräily onkin erittäin lähellä sydäntäni on minun ja tiukkojen spandex shortsien välissä vielä henkinen muuri. Olin ainoa.
Itse pyöräily meni lopulta aika kivuttomasti. Napan seutu on uskomattoman kaunista ja reitti oli valittu siten että maisemista sai nauttia lähes kokonaan ilman autoja. Reittiä voi tutkia paremmin alta (kylläpä se näyttää pieneltä):
Erityismaininnan ansaitsee tapahtuman huolto joka tarjoili syötävää ja juotavaa kahden- kolmenkymmenen mailin välein. Jos et ole maistanut maapähkinävoi-mansikkahillo-leipää et tiedä mistä puhun.
Alla vielä sankarit työn touhussa. Kuva on otettu 87 mailin kohdalla.
No comments:
Post a Comment